Päiväkävelyllä Tulkarmissa

Piipahdus Tulkarmin keskustassa käy nopeasti, ainakin periaatteessa. Asuntomme on ihan keskustassa. Käytännössä toimitus ei kuitenkaan ole kovinkaan nopea, koska pitää tervehtiä useita kaupunkilaisia ja kysellä kuulumiset.

Kävely tapahtuu ajotiellä, ei jalkakäytävällä. Jalkakäytävät ovat täynnä yllätyksiä, kuten korkeita askelmia ja ammottavia aukkoja asvaltissa. Jalkakäytävällä pitää muistaa varoa myös lähikaupan kissaa, jonka takajalka on halvaantunut eikä sen vuoksi pääse karkuun riittävän nopeasti. 

Varovaisesti! Askelmat ovat erikorkuisia ja voivat yllättää varomattoman kulkijan.

Paitsi jos sataa. Silloin ajotie muuttuu vuolaasti virtaavaksi joeksi. Tulkarm on mäkistä maastoa, ja meidän asunnolta lähtiessä kävellään ylämäkeen. 

Sateella sattuessa on parempi kävellä jalkakäytävillä. Muista varoa rännejä. ( Kuva: Maida Delic)

Lähes naapurissamme on ICRC:n paikallistoimisto. Sen edessä järjestetään tiistaisin Prisoners’ Clubin mielenosoitus, jossa vaaditaan oikeutta Israelin vankiloissa istuville palestiinalaisille. Moni täkäläinen on päätynyt tutustumaan israelilaisiin vankiloihin sisäpuolelta kuka mistäkin syystä, esimerkiksi takavuosina Palestiinan lipun heiluttamisesta. Nyt Palestiinan lippuja näkyy joka puolella, samoin kuin Fatahin keltaisia lippuja.

Matka jatkuu, ja pysähtyy seuraavan kerran sadan metrin päässä. Lähiravintolamme omistaja on asunut Yhdysvalloissa ja haluaa aina vaihtaa muutaman sanan englanniksi kanssamme. Hänen kuppilastaan saa herkullista shawarmaa runsain lisukkein.

Seuraavalla stopilla ei puhuta englantia. Leipuri puhuu vain arabiaa, mutta se ei haittaa. Kaikkein tärkeimmät asiat osaamme sanoa arabiaksi. Salaam aleikum! Mitä kuuluu? – Hyvää, jumala olkoon ylistetty. Saamme yleensä pikkuleipämaistiaiset. Ovat muuten herkullisia. 

Mitä kaupungin torilta ei löydy, sitä et tarvitse.

Kaupungin tori on mäen päällä. Kasvikset ja hedelmät ovat pääosin paikallisia. Tulkarm on vehreää maanviljelysseutua, jossa kasvaa kaikkea mahdollista banaaneista perunoihin. Maa on rehevää ja vettä riittää. 

Paikallisia luomutomaatteja kypsymässä.

Saavumme palestiinalaishallinnon (PA) toimistorakennuksen luo. Tulkarm kuuluu alueeseen A, joka tarkoittaa, että PA vastaa järjestyksen ylläpitämisestä täällä. Emme siis törmää kaduilla puolihuolimattomasti olalta asetta roikuttaviin israelilaissotilaisiin. 59 % Länsirannasta kuuluu alueeseen C, missä Israel vastaa hallinnosta. Siellä Israelin armeijan IDF:n läsnäolo voi olla hyvinkin näkyvää.  

(Lisää tietoa jaosta alueisiin A, B ja C löytyy kartalta ) 

PA:n rakennuksen takana alkaa Tulkarmin pakolaisleiri, joka on ollut paikoillaan vuodesta 1948, siitä asti kun Israel itsenäistyi ja nyky-Israelin alueella asuneet palestiinalaiset lähtivät pakosalle.

Pakolaisleiri näyttää ulkoisesti lähes samalta kuin muukin kaupunki. Ongelmat eivät kuitenkaan näy päälle päin.

Pakolaisten paluuoikeus kotiseudulleen on yksi kuuma peruna Israelin ja Palestiinan välisissä rauhanneuvotteluissa. Vihollisuuksien päätyttyä pakolaisten pitäisi päästä takaisin kotiseudulleen. Israelilla ei ole ollut haluja noudattaa tätä sääntöä.

Käymme pakolaisleirillä säännöllisesti, maanantaisin englannin keskustelupiirissä ja lauantaisin naisten tapaamisessa. Naisista harva puhuu englantia, joten kommunikoimme pääosin elekielellä sekä satunnaisesti joku tulkkaa meille. 

Herätämme hämmästystä naisissa. Mitä – olet nelikymppinen etkä vielä naimisissa? Seuraa päänkallistelua ja tuijotusta sekä arabiankielistä puhetta. Eleistä ja lisäkysymyksistä päätellen miettivät, mitä vikaa minussa mahtaa olla. Törmään tähän kerta toisensa jälkeen ja tämä on aina yhtä huvittavaa. Myös norjalaista naiskollegaani hämmästellään, tosin muusta syystä kuin minua.

Useasti keräämme ympärillemme lauman pikkupoikia kuten pillipiipari Grimmin veljesten sadussa. Pojat haluavat treenata englanninkielen taitoaan kysymällä nimeämme ja kuulumisiamme kerta toisensa jälkeen. Tulkarm on turistireittien ulkopuolella, ja tämän vuoksi meistä ollaan kovasti kiinnostuneita. Ulkomaalaisiin ei olla vielä kovin tottuneita, vaikka EAPPI-tarkkailjat kyllä tiedetään täällä. 

Kun pysähtyy kadulle, ympärille kerääntyy hetkessä lauma pikkupoikia.

Vielä ennen kotiinpaluuta tervehdimme kahvikauppiasta. Hänen kaupastaan käymme valikoimassa ja jauhattamassa pavut kahviimme. Täkäläinen kahvi on hyvää ja vahvaa ja pitää minunlaiseni kahvikissan voimissaan. Kahviloitakin Tulkarmista löytyy, mutta niissä istuu pääsääntöisesti vain miehiä. Siispä mekään emme käy siellä.

  
Näin siis yleensä päiväkävely sujuu. Jos kuitenkin päättää lähteä kaupunkikävelylle perjantaisin, saa kulkea lähes autioilla kaduilla.  

Perjantaisin kaupat ovat kiinni ja kadut tyhjät.