Alaikäisille oikeutta?

Ensimmäisen varsinaisen työpäivän vietimme Salemissa, luoteisella Länsirannalla, sotilastuomioistuimen käsittelyä seuraamassa. Syytettynä oli 17- vuotias Abdul (nimi muutettu). Abdulin kotikylässä Kafr Qaddumissa on ollut mielenosoitus joka perjantai heinäkuusta 2011 alkaen. Mielenosoituksella vastustetaan tiesulkua, joka sulkee Nablusiin menevän päätien. 

Abdul pidätettiin elokuun alussa ja hän on siitä asti ollut vangittuna. Vanhemmille oli kerrottu syyksi Abdulin osallistuminen laittomaksi sanottuun mielenilmaisuun, ja ilmeisesti myös kivien heittely armeijaa tai poliisia kohden mielenosoituksen aikana. Marraskuun lopussa oli vihdoin oikeudenkäynti, jossa luettiin tuomio: 5 kuukautta vankeutta ja 1500 Israelin shekeliä sakkoa. 1500 shekeliä on suunnilleen keskimääräisen kuukausipalkan verran.

Kuulimme tuomion asianajajalta pari tuntia ennen varsinaista istuntoa. Tämä kuulemma on tyypillistä.  

Päivä oli pitkä oikeudenkäyntiä odotellessa. Odotimme yli 5 tuntia, sitten pääsimme sisään Abdulin veljen ja sisaren kanssa. Istunto kesti 12 minuuttia. Läsnä EAPPIen, Abdulin ja hänen sisarensa sekä veljensä lisäksi 3 aseistettua sotilaista lojumassa tuoleillaan, tuomari, pikakirjoittaja, tulkki, asianajaja ja jonkinlainen kirjuri.

Tuomarilta oli etukäteen pyydetty lupa meidän läsnäolomme. Meille suoritettiin nimenhuuto ja vielä varmistettiin Abdulilta, että saamme olla läsnä. Sitten aloitettiin. Tulkki ja tuomari lukivat tekstiä papereistaan melkoisella tahdilla, Abdul vastasi pari kertaa yhdellä sanalla ja kerran asianajaja sanoi pari lausetta. Siinä kaikki. Paperit kouraan, ja Halas!

Pihalla sisko pyyhki silmäkulmiaan. Kuukausi vielä, ja Abdul pääsee kotiin vankilasta. 

Sotilastuomioistuin sijaitsee Israelin puolella muuria. Turvatarkastukset olivat tiukat, mutta meille oltiin kohteliaita. Edellämme menneet palestiinalaiset saivat paljon kovaäänisemmän kohtelun.

Sotilasoikeutta alaikäisille ja heidän perheilleen

Länsirannalla pidätetyt palestiinalaiset joutuvat useimmiten sotilastuomioistuimeen. Syytetyllä on asianajaja, hänelle järjestetään ainakin päällisin puolin pätevän näköinen oikeudenkäynti, jossa hänelle luetaan tuomio. Tosin jos joudut ns. hallinnollisen pidätyksen kohteeksi, tilanne on mutkikkaampi. (Hallinnollisista pidätyksistä kiinnostuneet voivat lukea virallisen määritelmän Israelin armeijan sivuilta tai kuvauksen käytäntöön soveltamisesta israelilaisen ihmisoikeusjärjestön B’tselemin sivuilta)

Abdulin lisäksi lokakuun lopussa oli pidätettyinä 163 alaikäistä, näistä 21 alle 16-vuotiasta.

Äideille tämä on rankka paikka. Oikeudenkäynnin alkamista odottaville on odotustila, jonka portailta näkee varsinaiseen tuomioistuimeen sisälle. Aina kun tuomioistuimen sisällä ovi kolahti tai näkyi jotain liikettä, naiset kurottelivat korkeammalle nähdäkseen edes vilauksen rakkaistaan.

Saman odotuksen ja ilon näin Abdulin veljen ja sisaren silmissä, kun Abdul tuotiin paikalle.

Oikeudenkäynti pidetään hepreaksi ja vankila voi olla Israelin puolella. Tämä hankaloittaa perheiden vierailuja pidätettyjen luona ja myös palestiinalaisten asianajajien toimintaa. Defence for Childern International –järjestön palkkalistoilla on onneksi hepreankielisiä lakimiehiä.  Myös Abdulin israelilainen asianajaja on järjestön listoilta.

Moni lannistuisi, mutta nämä ihmiset eivät. Eräs äiti kertoi poikansa tulleen pidätetyksi yliopiston päättötyönsä esittämistä edeltäneenä yönä. Aamulla äiti soitti yliopistolle ja pyysi saada esitellä poikansa päättötyö hänen puolestaan. Pyyntöön myönnyttiin ja näin poika sai opinnot päätökseen vankilassa istuessaan. 

Muitakin tarinoita kuulin päivän aikana. Oikeuteen pääsyä odotellessa oli aikaa jutella muiden odottelijoiden kanssa. Osa osasi englantia, osa ei. Yhden kanssa juttelin jonkin aikaa ilman, että meillä oikeasti oli yhteistä kieltä. 

Kun vihdoin olin kotona oikeudenkäynnin jälkeen, olin aivan puhki. Voin vain kuvitella, miltä syytettyjen omaisista päivä on tuntunut.