Tarinan takana on - toinen tarina

Israelin valtamediat uutisoivat tänään epäillystä terrori-iskusta. 37-vuotias viiden lapsen isä Tulkarmin läheltä ajoi nokkakolarin Israelin armeijan jeepin kanssa, jossa oli matkustajana neljä Shin Betin sotilasta. 

Kummankin auton matkustajat loukkaantuivat kolarissa. Terroristiksi väitetty mies nousi autostaan, ja lähestyi katollaan olevaa jeeppiä työkalu kädessään. Mies yritti vetää loukkaantunutta sotilasta ulos autosta, jolloin toiset sotilaat ampuivat hänet. 

Israelin armeijan mukaan kyseessä oli terroristi-isku ja heidän mukaansa mies yritti hakata loukkaantuneita sotilaita kirveellä. Palestiinalaisen silminnäkijän mukaan kyseessä oli onnettomuus, ja mies näytti olevan menossa auttamaan loukkaantuneita sotilaita, jolloin hänet ammuttiin.

Päivän mittaan täällä kiersi mitä villimpiä huhuja. Edellä näistä ne viimeisimmät, ja siisteimmät versiot. Yritän olla neutraali, mutta siitä huolimatta virallinen tarina pörhistää niskakarvani. Kirveellä aseistautunut terroristi?!   -Ihanko oikeasti!

Kolaripaikan ympäristö laajalta kantamalta julistettiin suljetuksi sotilasalueeksi. Tulkarmin ja Nablusin välinen tie ja moni pienempi tie oli katkaistu useita tunteja, mm. palestiinalaisten ambulanssit eivät päässeet läpi.

Pienen ihmisen tarina

Kolarin jälkeen Israelin armeija kävi vierailulla lesken luona, joka ei vielä tiennyt olevansa leski. Leskeä kuulusteltiin parin tunnin ajan ja miehen tavarat käytiin läpi ja hänen käyttämänsä lääkkeet takavarikoitiin. Perhe ei pyynnöstä huolimatta saanut miehen ruumista itselleen haudattavaksi, vaan se vietiin Israelin puolelle tutkittavaksi.  

Perhe oli lohduton. Heillä oli vaikeuksia saada selville, mitä oli oikeasti tapahtunut. Lopulta he saivat kontaktin silminnäkijään. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Joskus se myös helpottaa. 

Kylän ihmisiä virtasi kertomaan surunvalittelunsa, aivan kuten mekin. Myös tiedotusvälineiden edustajia oli paikalla useita. 

 

Kun tulimme kylään, armeija oli jo poistunut sieltä. Ilmeisesti myöskään huhu siitä, että miehen talo olisi määrätty välittömästi tuhottavaksi, ei pitänyt paikkansa. Kaiken varalta jätimme yhteystietomme ja pyysimme soittamaan, jos armeija päättääkin pistää toimeksi. 

"Älä itke, siihen ei ole tarvetta", sanoo poika minulle, kun kävelemme autolle. Minulla on vielä paljon opittavaa paikallisilta ja heidän asenteestaan.