Erilaisia näkökulmia

Viime viikolla, puolivälissä tarkkailujaksoamme meille tarjotaan mahdollisuus mielenkiintoisiin vierailuihin ja tietoiskuihin, jotta saisimme kuulla myös muunlaisia näkökulmia israelilaisesta elämänmenosta kuin mitä meille sijaintipaikoillamme välittyy. 

 

Ei ole olemassa yhtenäistä israelilaista kulttuuria tai israelilaista väestöä. Jakolinjoja on useita. 

Israelin tilastokeskus luokittelee väestönsä juutalaisiin, arabeihin ja muihin. Lisäksi väestö on fragmentoitunut erilaisiin ryhmiin ainakin kulttuuritaustan (Eurooppa/USA, Lähi-itä/Pohjois-Afrikka) ja uskonnon (juutalaiset, kristityt, muslimit, sekulaarit yms.) mukaan. Kansaa jakaa myös asuinpaikka: joko Israelin valtion alueella tai miehitetyillä alueilla.

Vierailu siirtokunnassa

Ensiksi käymme Efratin siirtokunnassa.  Bob Lang esittelee meille Efratia. Efrat sijaitsee Betlehemin ja Hebronin välillä, palestiinalaisten puolella rajaa. Siirtokunta on uudehko asuma-alue, joka ulkoisten puitteidensa perusteella voisi sijaita missä tahansa. Siirtokunnassa on 9 000 asukasta.

Siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, sillä miehittävä valtio ei saa asuttaa kansalaisiaan valloitetuille alueille.

Qedumimin siirtokunta palestiinalaisen Kafr Qadumin kylän vieressä. Useimmat siirtokunnat on rakennettu kukkuloiden päälle. Siirtokunta on rakennettu tiiviisti ja ympäröity aidalla. Sisäänpääsy tapahtuu porttien kautta.

Siirtokunnat ovat tarkoin vartioituja. Efratiin mennessämme isäntämme tuli hakemaan meidät portilta ja saattoi meidät sinne takaisin.

Bob kertoo meille pitkään ja hartaasti Israelista, Israelin asuttamisesta ja siirtokunnista. Bob uskoo yhden valtion ratkaisuun, ja hänen mallissaan se valtio on juutalainen valtio. Muille tahoille on tarkoitus olla "niin oikeudenmukainen kuin pystyy".  

"Outpost" (siirtokunnan epävirallinen laajennus) Kafr Qadumin viereisellä kukkulalla. Outpostit ovat luvattomasti pystytettyjä asumuksia, jotka ovat myös Israelin lain mukaan laittomia. 

Alueella on Bobin kertoman mukaan ollut juutalaisia yhteisöjä vuoteen 1948 asti, mutta sodan jälkeen juutalaiset pakenivat alueelta itsenäistyneen Israelin puolelle.  Tähän Bob vetoaa perustellessaan heidän oikeutustaan asua siirtokunnassa. Epäselväksi jäi asuuko siirtokunnassa yhtään näiden henkilöiden jälkeläistä. Bob itse on kotoisin New Yorkista ja hänen vanhempansa Saksasta, joten hänellä ei ole minkäänlaista oikeutta tähän maahan. 

(Efratin siirtokunnasta en valitettavasti pystynyt ottamaan kuvia. Sää oli sateinen ja sumuinen, ja näkyvyys olematon. Siirtokunnat ovat kuitenkin peruspiirteiltään samanlaisia, joten näistä Qedumimin siirtokunnasta otetuista kuvista selviää kyllä, millaisista rakennelmista on kyse.) 

Siirtokunnissa asuu n. puoli miljoonaa israelilaista. Heistä arviolta 30 prosenttia on Bobin kaltaisia ideologisia siirtokuntalaisia (loput asuvat siirtokunnissa taloudellisista syistä). He ovat siis pieni, mutta kovaääninen vähemmistö.

Israelin palestiinalaiset, väliinputoajat

Israelin palestiinalainen tutkija Manar Makhoul kertoo meille palestiinalaisista, joilla on Israelin kansalaisuus. 150 000 palestiinalaista jäi Israeliin sen itsenäistyttyä vuonna 1948. Heidän jälkeläisiään on nykyisin 1,3 miljoonaa ja heillä on nykyään Israelin kansalaisuus.

Knessetin 120 jäsenestä on palestiinalaisia 12, mikä on pienempi osuus kuin heidän osuutensa väestöstä (20 %). Palestiinalaisten äänestysvilkkaus on laimeampaa, mutta muu poliittinen aktiivisuus on kasvussa. Aktiivisuus suuntautuu erityisesti toimintaan kansalaisjärjestöissä.

Osa palestiinalaisista boikotoi vaaleja, esimerkiksi Manar itse. Hän ei ole äänestänyt viisissä edellisissä vaaleissa, koska ei halua osallistua Israelin hallintojärjestelmään.

Israelin palestiinalaiset näkevät itsensä osana palestiinalaisliikettä ja osana palestiinalaista vastarintaa. Keskeinen tavoite on, että palestiinalaiset pitäisi tunnustaa vähemmistönä Israelissa. Tällöin Israel olisi kaikkein kansalaistensa valtio.

Israelin palestiinalaiset ovat tavallaan väliinputoajia. He eivät ole tunnustettu vähemmistö Israelissa, eikä Länsirannan palestiinalaishallinto myöskään ota heitä huomioon.

  

* * *

Odotettu käynti Sderotissa jää väliin ankaran talvimyrskyn riepotellessa Israelia ja Länsirantaa. Sderot sijaitsee lähellä Gazan rajaa ja kärsii eniten Gazasta laukaistuista raketeista. 

Toivottavasti meille järjestyy mahdollisuus tähän vierailuun vielä ennen kuin palaamme kotiin.

Shabbat shalom

Perjantai-iltana käymme synagogassa. Jumalanpalveluksen jälkeen pääsemme koteihin sapattiaterialle. Meille esitellään juutalaisia perinteitä sekä saamme tilaisuuden keskustella juutalaisten perheiden kanssa.

Perheen isä on ollut aikanaan perustamassa ihmisoikeusjärjestö B’tselemiä, joten Länsirannan ihmisoikeustilanne on hänelle tuttu, samoin siirtokuntiin liittyvät ongelmat. Hän rivien välissä muistutti meitä siitä, että myös palestiinalaishallinto syyllistyy ihmisoikeusrikkomuksiin. 

Tyttäriä kiinnosti vihaavatko palestiinalaiset heitä. Tähän on vaikea vastata. Ehkä, emme tiedä. He eivät ole meille mahdollisesta vihastaan puhuneet. Israelilaisia sotilaita kyllä vihataan, heidän asenteensa ja käytöksensä vuoksi.

Illan mittaan keskustelimme pääosin muusta kuin miehityksestä tai palestiinalaisista. Puhuimme perheistä, opinnoista, työstä. Samoista asioista, joista juttelemme Länsirannalla ihmisten kanssa, samoin kuin kotimaissamme. Eri taustoista huolimatta emme ole niin erilaisia. Ehkä meillä sittenkin on toivoa.