The art of coming home

Tulin kotiin Suomeen 16.2. Tuntui oudolta ja kuitenkin mukavalta olla täällä taas. Todellisuudesta toiseen siirtyminen aiheutti outoja ilmiöitä ja tuntemuksia. Keskittymiskyky on olematon. Mieleen ryöpsähtelee­­ satunnaisia muistikuvia Länsirannalta. 

* * * * * *

Viimeisillä hetkillä Israelin maaperällä taistelin ankarasti valtaisaa naurunpuuskaa vastaan. Tilanne oli absurdi. Maasta lähtevät rankataan alustavan haastattelun perusteella luokkiin 1-6. Ykkönen on varattu Israelin kansalaisille, kuutonen on terroristiepäillyille. Saan haastattelussa vitosen, joka kassien alustavan tonkimisen jälkeen upgreidataan kuutoseksi.

Terroristi? Minä? Joopajoo.

Hysteerinen naurunpuuska yrittää tunkea ulos katsellessani, kun poika turvatarkastuksessa levittelee kaikki tavarani pöydälle ja pöyhii niitä räjähdeilmaisimella (tai jollain?). Hämmennystä aiheuttaneet palestiinalaistavarani (mm. huivit) pöyhitään moneen kertaan, ja oliiviöljypullo pakataan erilliseen boksiin. Mausteita ei saa kuulemma tuoda käsimatkatavarassa, joten ne siirretään matkalaukkuun. Ikonini putoavat läpivalaisulaitteeseen ja kovaäänisen protestoinnin jälkeen saan ne takaisin. Saan myös pitää käsimatkatavarassani 50 ml suuruisen hajuveden, jota poika aluksi väitti isommaksi ja käski siirtämään matkalaukkuun. Käyn myös keskustelua onko deodoranttipulloni tyhjä vai ei. Ruumiintarkastuksessa saan onneksi pitää vaatteet päällä. Hiusraja pöyhitään siltä varalta, että olen kiinnittänyt sinne jotain. 

Mitään ei löydy, tietenkään. Haluavat kuitenkin varmistua, että poistun maasta, joten poika eskorteeraa minut passintarkastukseen saakka.

Kiukutus iskee vasta viiveellä, kun totean, että minut upgreidattiin terroristiksi, kun kassistani löytyi palestiinalaistavaroita. Kiukkua lisää vielä se, että terroristikohtelu ulotettiin matkakavereihini, joiden kasseissa ei ollut mitään muuta kuin ihan tavallista matkatavaraa.

Kiitos tästäkin avartavasta kokemuksesta. Israelin matkailutoimistolle terveisiä; olen kertonut tästä kokemuksesta erittäin laajalle kuulijakunnalle. Naurua on riittänyt.  

* * * * * *

Tulee hassuja tilanteita, kun tulkitsen Helsingissä näkemiäni asioita Länsirannalla opitun mukaisesti. 

Kun tulen taksilla kotiin lentokentältä, hämmästelen moottoritien varressa olevia meluaitoja. Israelilaisten muuri, ajattelen ja pohdin, mikäs siirtokunta täällä on? Seuraavana aamuna lähden kävelylle Seurasaareen ja näen etäältä naisen, jolla on jotain kainalossa. M16, ajattelen välittömästi. Eipäs kun kameran jalusta, totean, kun pääsen lähemmäksi. 

Onneksi tämä vaihe meni ohi parin ensimmäisen päivän jälkeen.

Keskittymiskyky on kuitenkin tiessään ja olen normaalia tunneherkämpi. Tippa tunkee silmäkulmaan vähemmästäkin. En ole vielä kyennyt laajemmalti kertomaan kysyjille millaista Länsirannalla oli. Vaikeaa päättää mistä kertoisi ja mitä jättäisi kertomatta. 

 

Kokemusten prosessointi ja analysointi jatkuu vielä pitkään. 4.maaliskuuta on ensimmäinen esitelmä sovittuna. Siihen mennessä kokemuksia pitäisi saada järjestettyä sellaiseen muotoon, että pystyn niistä puhumaan. Mietittävää riittää.

Monet paikalliset kontaktimme ovat tiiviisti ajatuksissani edelleen. Tässä heistä muutamia.  

Muawya. Kuskimme, tulkkimme, fikserimme. Korvaamaton apu joka tilanteessa.
Sekä So Far So Good (auto), jolla pääsee mihin tahansa

Abu Musad, Kafr Qadumin pormestari, jonka kausi päättyi vuoden vaihteessa. Hieno ihminen, loistava tietolähde.

Abu Wael Far'atasta. Abu Wael on käynyt sinnikkäästi taisteluaan siirtokuntalaisia vastaan, eikä aio antaa periksi.

Shufassa vietimme monet hauskat hetket näiden vahvojen naisten seurassa.
Kuvassa vieressäni Susan, paikallinen kontaktihenkilömme.

Abu Ihabin perhe Kafr Qadumista. Perheen seurassa vietimme monet ikimuistoiset hetket,
välillä naurusta ulvoen, toisinaan taas itkua silmäkulmasta pyyhkien.
Tätä perhettä kuvaa valitettavan hyvin sanontaa, jonka kuulin ystävältäni: "Life is not a fair experience"

Fayez, maanviljelijä kemikaalitehtaan ja muurin puristuksista.

Blogini vaikenee, ainakin hetkeksi. Kiitos, että olet vieraillut täällä. Toivottavasti olet saanut ajattelemisen aihetta.