tiistai 12. helmikuuta 2013

Harmeja ja hankaluuksia



Viimeinen varsinainen työaamu Länsirannalla (11.2.) alkoi Attilin maatalousportilla. Tapansa mukaisesti sotilaat olivat 12 minuuttia myöhässä porttia avatessaan. Tämä myöhästys kumuloituu edelleen, koska samojen sotilaiden pitäisi käydä Attilin suljettua avaamassa Dheir al Ghusunin porttia. 

On vielä pimeää, kun Attilin portti aukeaa. Maanviljelijät harmittelevat tätä meille.
Läpikulun jälkeen pitää odottaa vielä hyvä tovi ennen kuin on riittävän valoisaa mennä pellolle.


Hidasta oli, joten oli aikaa jutella ihmisten kanssa. Paikallinen kontaktimme Jalal kertoi hankaluuksista, joita keskelle viljelyksiä vetäisty muuri aiheuttaa hänelle. 

Attilin portti iltapäivällä kuvattuna. Portti on auki kolmesti päivässä,
joten läpikulku pitää ajoittaa tarkoin.


Viime lauantaina hänen maillaan meni kastelujärjestelmän osa rikki. Jalal soitti veljelleen, joka hankki uuden varaosan ja kiikutti sen puoliltapäivin portille. Sotilaat eivät kuitenkaan antaneet viedä varaosia yli, vaan väittivät, että tähän tarvitsee erillisen luvan.

Sotilaiden kanssa väitellessä jää yleensä aina toiseksi. Joten eikun sunnuntaina paikallisen virkamiehen (DCO) puheille. Hän vahvisti, että varaosan saa viedä. Jalal on nopea liikkeissään, joten hän sai vielä sunnuntain aikana vietyä varaosan mailleen ja korjattua ongelman.

Viikko sitten häneltä oli kielletty omilta mailta kerättyjen sitruunoiden tuominen. Hänelle väitettiin, että hänen maillaan ei ole sitruunapuita. Tämä olisi ollut helposti tarkistettavissa, mutta eivät halunneet tulla katsomaan. Lopulta viikon kuluttua lupa heltisi, mutta silloin sitruunat eivät enää olleet käyttökunnossa. 

Sinne jäi lannoitekuorma. 11.2. sotilaat kielsivät maanviljelijää viemästä lannoitteita pelloilleen. Hän laittoi traktorin kuormineen parkkiin portin ulkopuolelle ja meni viljelyksillleen ilman traktoria kuormineen.


Jalal harmittelee, että homma menee yhä hankalammaksi. Lähes kolme kuukautta täällä viettäneenä jaan tämän harmituksen tunteen. Monet paikallisille aiheutetuista harmeista ja hankaluuksista tuntuvat täydellisen turhilta eivätkä mielestäni palvele mitään tarkoitusta. 

Maatalousportin ainoa mukavuus: kontti, joka toimii sade- ja tuulensuojana kurjalla kelillä.
Yleensä aamuisin tuohon oikealla nurkalle on viritetty nuotio, jotta pimeässä näkisi edes jotain. Valot sytytetään sitten, kun sotilaat tulevat paikalle.


Muuri rakennettiin aikanaan turvallisuussyihin vedoten. Millä tavalla maanviljelijöiden kyykyttäminen edistää israelilaisten turvallisuutta, kysyn vaan. Ja vastaan itse: ei mitenkään. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti