Epäonnen vuorokausi

Tulet hakatuksi paimentaessasi lampaitasi, seurauksena 7 tikkiä otsassa. Seuraavana iltapäivänä samaan aikaan kuulet että joku on aloittanut rakentamisen maillesi luvatta. – Lähes normipäivä Palestiinassa, valitettavasti. 

Khalid oli paimentamassa lampaitaan puolessavälissä Immatin kylää ja Havat Giladin outpostia. Outpost on siirtokunnan etäpesäke, joka on myös Israelin lain mukaan laiton. Laittomuudesta huolimatta outpost on saanut olla paikallaan vuodesta 2000 asti. 

Paikalle tuli kolmisenkymmentä siirtokuntalaista, jotka alkoivat heitellä kiviä häntä kohti. Khalid vastasi tulitukseen heittelemällä kiviä takaisin. Yksi siirtokuntalaisista hiipi hänen taakseen ja alkoi hakata kivellä päähän. Taistelu oli ollut hetken aikaa tulinen, mutta Khalid onnistui kääntämään väännön edukseen. Sitten kipu kävi ylivoimaiseksi. 

Hyökkäys tapahtui näillä main. Paikallisten mukaan
siirtokuntalaiset hyökkäilevät täällä viikoittain paimenten kimppuun.

Lähellä oli onneksi muita kyläläisiä paimentamassa lampaitaan. He tulivat apuihin ja siirtokuntalaiset lähtivät karkuun. Karkuteille ampaisivat myös Khalidin lampaat, joten kun tapasimme hänet ensimmäisen kerran, hän ei vielä tiennyt miten lampaille oli käynyt.

Tänään Khalidin lampaat kirmailivat naapurin lampaiden seassa.

Khalid vietiin Nablusiin sairaalaan, missä päähän ommeltiin seitsemän tikkiä. Selkä ja niska ovat ruhjeilla ja paikkoja särkee, mutta henki onneksi säilyi.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun Khalid istuu olohuoneessaan kertomassa meille eri järjestöjen edustajille (meidän lisäksemme paikalla oli ainakin kahden ihmisoikeusjärjestön ihmisiä), puhelin soi. Pormestari soittaa. Maansiirtokoneet ovat israelilaisten toimeksiannosta aloittaneet raivaustyöt Khalidin oliivipuiden seassa. Sinne pitäisi rakentaman uusi sähkölinja.

Israelilaiset suunnittelevat tähän uutta sähkölinjaa.

 

Sähkölinjalle ei tosin ole paikallisten hyväksyntää. Immatinin kyläneuvosto lupasi hyväksyä uuden sähkölinjan vain jos saavat kirjallisen vakuutuksen, että heidän maidensa läpi rakennettava sähkölinja ei saa viedä sähköä siirtokuntiin. Tällaista lupausta eivät israelilaiset halunneet antaa, joten ei tullut lupaa rakentamiseen.

 

Rakennustyöt alkoivat kuitenkin, ilman maanomistajan ja kyläneuvoston lupaa.

Tulimme paikalle pormestarin ja Khalidin kanssa. Pormestari käski maansiirtokoneita lopettamaan työnsä ja pienen neuvottelun sekä muutaman puhelun jälkeen työt lopetettiin. Ainakin toistaiseksi. Ihme kyllä. 

Kiertelin läpi oliivipuutarhan ja ainakaan minun harjaantumaton silmäni ei havainnut puustolle aiheutettuja vahinkoja. Maaperä oli kyllä möyritty pahemman kerran. 

Maanomistaja tarkistamassa maille aiheutettuja vahinkoja.

 

Päivä oli kaunis ja maisemat komeat, joten jäimme vielä tienvarteen istuskelemaan hetkeksi. Söimme eväitä ja maansiirtokonefirman työntekijä keitteli meille nuotiokahvit.

Vieraanvaraisesti meille keiteltiin kahvit täälläkin.

Ohikulkevat autot hidastivat kohdallamme. Yhden kuskin kanssa tuli tuijotuskilpailu, jonka mielestäni voitin. Hän avasi ikkunan ja huuteli jotain törkeyksiä. Tuijotin takaisin ja vastailin kohteliaasti. Hetken kuluttua hän kaasutti pois. 

Siirtokuntalaismies tuli moottoripyörällä tarkistamaan mitä puuhailimme.
Hän yritti soittaa sotilaat uudestaan paikalle, mutta eivät ne enää vaivautuneet.

Myös armeijan jeeppi pysähtyi hetkeksi tuijottelemaan, mutta hekin lähtivät. Ehkä näytimme jotenkin kummallisilta? 

Sotilaat eivät vaivautuneet edes ulos autosta vuoksemme. Taisimme kuitenkin näyttää harmittomilta.